18. syyskuuta 2021

Koiran ruokinta haimatulehduksen jälkeen- Omia kokemuksia


Kirjoitin aiemmin postauksen meidän koiran haimatulehduksesta ja tämä tulee olemaan jatkoa sille. Edellinen postaus aiheesta on julkaistu 19.8, jolloin aloitimme tutkimaan koiran ruokintaa vielä lisää. Sairastelua ennen käytössä ollut ruoka ja lääkärin kanssa katsottu toipumiseen tarkoitettu ruoka alkoivat närästämään koiraa. Yöllinen oksentelu alkoi taas ja vatsa meni lievästi ripulille. Sanomattakin selvää että koiran suolisto oli todella ärtynyt jo kaikesta aiemmasta (varmasti myös kovista lääkkeistä), mutta nyt se alkoi vastustamaan tuttujakin ruokia. Olen ollut muutenkin aika tarkka koiran ruokavaliosta ja se ei ole sisältänyt korkeita rasvoja tai viljaa. Nappulat on olleet myös hypoallergeenisia. 

Usein koiran vatsan ongelmiin suositellaan väliaikaisesti kypsennettyä kanaa ja pitkään keitettyä riisiä, mutta meillä menee koira niistä aivan ripulille. Ne eivät ole siis meillä edes vaihtoehtona tai nappulat jotka noita sisältäisivät. Siipikarja taitaa muutenkin olla aika yleinen allergisoimaan... Lähdettiin eliminoimaan ruoka-aineita, jotta ne oireita aiheuttavat saataisin selville. Vaihdettiin ruoka yksinkertaiseen naudan jauhelihaan ja keitettyy perunaan. Ne puolestaan lopettivat närästyksen kuin seinään, mutta ripuli lisääntyi. Mentiin siis vähän ojasta allikkooon, vaikka koira voikin selvästi paremmin kuin aiemmin. Tätä ei tietysti voi ihan varmaksi sanoa aiheuttiko ripulia suoliston pahentunut tilanne, vai eikö ruoka muuten sopinut tuollaisenaan. Olin taas yhteydessä eläinlääkäriin kun ripulointi jatkui ja veri tuli mukaan kuvioihin. Pahimmillaan uloste muistti taas vispipuuroa. Kysyin voitaisiinko suolistoantibiootti uusia, kun suoliston tilanne oli selkeästi palaamassa aiempaan ja edellinen kuuri oli aika lyhyt. Lääkäri puolsi antibioottia ja aloitettiin uusi kuuri viikoksi. Samalla alettiin palailemaan nappuloihin, koska koira tarvitsi ravinteikkampaa ruokaa toipumiseen. Tässä tilanteessa ei siis päästy lisäilemään ruokaan aineksia hiljalleen usean viikon ajan. Normaalisti se olisi paras tapa selvittää mikä koiran vatsalle ei sovi. Kunto oli kuitenkin sairastelun takia huonontunut, niin meidän oli pakko vaihtaa "tuhdinpaan", jotta koira voimistuisi. Antibiootti puri koiraan hyvin ja suolisto lopetti oireilunsa. 

Nappuloita on tässä reilun seitsemän viikon aikana ehditty testailemaan muutamia. Tärkeinpinä kriteereinä testatuissa ruuissa oli hyvä sulavuus, yksinkertainen sisältö, viljattomuus ja rasvapitoisuus. Nyt sopivimmaksi on osoittautunut Nutrima Dog Health Digestion, joka on tarkoitettu herkälle vatsalle. Sen sulavuus on parempi, mikä tietysti auttaa vähän närästyspuoleenkin. Monien märkäruokien ja nappuloiden testausten,  ruokinta-aikojen ihmettelyn ja aterioiden suunnittelun jälkeen  tuloksena koira saa ruokaa kolmesti päivässä. Aamuisin syödään nyt tuota Nutriman nappulaa, mutta sitäkään ei voi antaa illalla tai hapot alkavat nousemaan ylös. Ei niin pahasti kuin muissa nappuloissa, mutta närästysoireita on havaittavissa. 

Kaksi muuta ateriaa on märkäruokia. Ne ovat sisällöltään tosi kevyitä, mikä on meillä yötä vasten hyvä juttu. Meillä otettiin vakioksi Country Hunterin ankka ja nauta märkäruokia. Niissä on korkea lihapitoisuus ja ne on suunniteltu raaka-aineyliherkkyyksissä kärsiville eläimille.



Meillä oli juuri ihan mahtava viikko ja muutama vuorokausi, kun kaikki näkyvät oireet lakkasivat ja koira sai nukuttua yönsä. Se on näyttänyt elinvoimaisemmalta, vaikka vielä aika laiha onkin. Käytiin jopa keskenämme koirapuistossa, jotta koira pääsi vähän juoksentelemaan ja spurttailemaan. Alettiin lisäämään normaalimpia lenkkejä päiviin, kun nämä viikot ollaan lähinnä kulutettu lähipuistoa ja muutamaa korttelia. Tuntui itsestäkin hyvälle nukkua muutama hyvä yö todella pitkästä aikaa. Pikkuisen tuli jo huokaistua helpotuksesta, niin eikös muutama päivä sitten alkanut taas yöllinen närästys ja oksentelu sen seurauksena. Itkuhan siinä pääsi, että taasko kaikki alkaa alusta. Jätettiin samantien ankkaa sisältävä märkäruoka pois ja närästys lakkasi samalla. Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että muut hyväksi todetut ruuat ei ala myöskin närästämään. Ostin myös testiin raakaruokaa, jossa eläinperäiset osat on pelkästään possusta. Sitä testaillaan varmaan viikon päästä tai jos närästystä alkaa taas ilmetä. 

Olen tässä itekseni miettinyt, että jos ruokinnalla ei saada tätä kuriin niin hyvä vaihtoehto voisi olla tähystys. Saisi selvyyden päästääkö läppä viallisesti hapot virtaamaan väärään suuntaan. Samalla saisi varmaan tutkittua onko vatsan neste liian hapokasta vai mietoa. Nämä nyt on näitä pohdintoja vasta ja toivottavasti niistä tarkempia tietoja ei tarvi kysyä eläinlääkäriltä. Olisin tosi tyytyväinen jos ruokinnalla saisi tämän ratkeamaan kokonaan jossain vaiheessa. Tänään aamulla koiralla oli pitkästä aikaa epileptinenkohtaus ja se oli onneksi tosi lievä. Raukkaa koetellaan nyt kunnolla. Samoin kyllä omaakin järkeä ja unen määrää. Katsotaan kummalta menee järki aiemmin. Heh... 

Nyt koitetaan kuitenkin nauttia viikonlopusta ja löhöillään koira kainalossa. Kivaa lauantaita! 

-Riikka


6. syyskuuta 2021

Makuuhuoneen uusi ilme ja säilytyskaluste





Makkarin yhdestä nurkasta on meillä muotoutunut varsinainen rytökärpän pesä. ''Väliaikainen'' työpiste kasattiin sinne puolitoista vuotta sitten ja nurkkaan alkoi jossain vaiheessa kasautumaan myös arkista rojua. Pahin on treenikassit, (isot) retkeilyreput ja eri tarkoituksiin olevat kengät. Inhoan jokaista kasautumaa mitä koteihin tulee ja haluaisin että tavarat olisivat omalla paikallaan. Mitä sitten jos niillä ei olekaan omaa paikkaa tai edes tilaa sellaiselle?

Monia erilaisia säilytysratkaisuja on olemassa, mutta kaikista tärkeintä on järkevästi suunniteltu säilytystila. Harva haluaa laittaa kaappien ylähyllyille viikottain käytettäviä tavaroita tai käyttää kaappia jonka ovi ei mahdu sängyn takia aukeamaan. Suunnittelu on siis kaiken a ja o, kun puhutaan helposta arjesta. Kun muutin tähän asuntoon, tuli vaatehuonetta pistettyä hieman uusiksi ja sinne hankittiin laatikoita ja hyllyjä. Vaatehuoneessa säilytetään meillä kaikkea muuta kuin vaatteita. Siellä on ulkokalusteiden pehmusteet talven ajan, matkalaukut, useat sukset + muut urheiluvälineet, siivoustarvikkeet, joitain sisustusesineitä ja kodintekstiilejä. Enempää sinne ei kannata änkeä, jotta se pysyy mahdollisimman siistinä ja selkeänä.




Makkariin saatiin pienesti lisää tilaa hankkimalla sängyn jalkopäätyyn säilytyspenkki. Penkki on melkein koko sängyn levyinen ja se onkin nyt salikassien, reppujen, sisäkenkien yms. säilytyspaikka. Ne saa sieltä helposti kantta nostamalla ja pysyvät kuitenkin järjestyksessä silloin kun niille ei ole tarvetta. Kun työpiste joskus lähtee, ajateltiin siirtää penkki toiselle seinustalle ja sen viereen mahtuisi hyvin peili tai vaaterekki. Penkki on Ikean Stocksund Ljungel kankaalla. Olisin ensisijaisesti halunnut beigen päällisen, mutta ne olivat ympäri suomen loppuneet. Harmaa sopi kuitenkin hyvin jo olemassa olevaan sisustukseen, mutta samalla sisustuskärpäsen puraistessa pistin Ellokselta tilaukseen uuden päiväpeiton ja pari tyynynpäällistä. 

Makuuhuoneen ilme muuttui reilusti ison tekstiilin ansiosta ja nyt se tuntuu istuvan muiden huoneiden sävyihin paremmin. Kokonaisuudesta tuli mielestäni kiva ja aiemmin käsitellyt yöpöydätkin pääsevät jotenkin paremmin esille. Yöpöydiltä löytyy molemmin puolin valaisimet, mikä onkin hyvä ratkaisu nyt iltojen pimentyessä aiemmin ja aiemmin. Tyynynpäällisistä takimmaiset ovat sotkasta, kuviolliset H&M homesta ja etummaiset tulivat nyt Elloksen tilauksessa. 




Muuten arki on hieman rauhoittumaan päin. Koulu jatkui tänään ja ensimmäinen luento on ohi. Päästään tänä syksynä uppoutumaan lisää kaupunkisuunnitteluun ja se olikin hakiessa yksi itseä kiinnostavimmista aiheista. Koiran kanssa on ollut välillä vaihtelevaa ja jouduttiin uusimaan myös suolistoantibiootti. Nyt kuitenkin ruoka on pysynyt sisällä, kun fiksailin ruokinta-aikoja ja sen sisältöä lisää. Valvottuja öitä on siis tullut reippaasti lisää, niin innolla odotankin että saan nukkua ''uudessa'' makkarissa rauhallisempia öitä. Pari tässä onkin mennyt jo ihan kivasti. Hyvää alkanutta viikkoa ja tsemppiä muillekin opiskelijoille alkaneeseen lukuvuoteen! 

-Riikka M


24. elokuuta 2021

Arkinen broileripasta tomaatilla ja fetalla



Tykkään laittaa ruokaa ja kokeilla uusia reseptejä. On ihanaa ostaa tuoreita yrttejä, sekoitella kastikkeita ja tehdä kaikki alusta alkaen itse. Arkena kuitenkin nopeus ja helppous on ihan avainsanoja omassa keittiössä. Uunifetapastasta inspiroituneena meille on muovautunut maistuva ruoka, josta riittää useampaan ateriaan. Alla siis resepti arkiseen broileripastaan tomaatilla ja fetalla.


Ainekset:

Broileri - Kariniemen Kananpojan aurinkokuivattu tomaatti 400g 

Pasta - Oman valinnan mukaan, itse laitoin gnoccia reilusti. Lähemmäs 400g

Rasia pikkutomaatteja

Feta"levy" 150g 

Ruokakerma - Valio, sweet chili 2,5dl (tämä on ihan huippu!)

Suola

Mustapippuri

Oliiviöljy



Ohje:

Laita haluamasi määrä pastaa kiehumaan. 

Pistä uuni kuumenemaan 225c. Öljyä uunivuoka ja laita sinne tomaatit, sekä murenna fetaa. Sekoita mukaan suolaa ja mustapippuria. Uunin lämmetessä pistä vuoka sinne niin kauanksi aikaa, että feta vähän ruskistuu ja tomaatit lössähtävät.

Ruskista broileri (isolla) pannulla. Lisää pannulle ruokakerma ja anna sen kuumentua.  Kun tomaatit ja feta tulevat uunista sekoita ne mukaan pannulle. Näin pannulta löytyy koko broilerikastike pastoille. Käytin tässä itse myös vispilää, jotta kerma, feta ja tomaattien neste miksaantuu kunnolla. 

Pastan valmistuttua sekoita ne pannun sisällön kanssa. Voit myös kaataa koko setin erilliseen kulhoon, jos pannulle ei mahdu. Anna ruoan makustua hetki ja nauti kuumana! 

- Riikka 

19. elokuuta 2021

Haimatulehdus koiralla - meidän kokemuksia





Hei taas! Nyt on kulunut reilu pari viikkoa koiran pahimmista oireista ja lääkärihoidosta. Toipuminen on muuten hyvässä vauhdissa, mutta koira herkistyi tulehduksen seurauksena vanhalle ruoalleen. Öitä on siis mennyt koiran närästyksen ja siitä johtuvan oksentelun parissa. Jouduttiin tekemään myös muutos ruokavaliossa aika nopeasti, koska koira tosissaan reagoi niin vahvasti vanhaan nappulaan. Sen johdosta koiralla on ollut nyt vatsa sekaisin, mutta närästys on loppunut kuin seinään. Olen aika herkkäuninen joten nukuttuja tunteja ei kauheasti ole takana. Voi siis olla että tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä. Kerron seuraavaksi meidän kokemuksia ja varoituksena -tulen kuvailemaan oireita ja muita aika tarkasti. Jos siis eritteistä puhuminen kuvottaa, kannattaa jättää lukematta. Mindillä on ollut ensimmäisen kerran haimatulehdus noin neljä vuotta sitten. Nyt on ollut uusinta erä ja ajattelin jakaa meidän kokemuksia, jos joku vaikka saisi jotain vinkkiä tai vertaistukea. Aloitetaan sillä että mikä on ylipäätään koiran haimatulehdus ja miten se oireilee? 


''  Haimatulehdusta on kahta muotoa, akuuttia ja kroonista. Akuutti haimatulehdus paranee, kun tulehduksen aiheuttaja poistuu. Tästä poiketen kroonisessa haimatulehduksessa haima on vaurioitunut eikä palaa täysin ennalleen.

Koiran haimatulehduksen taustaa:

Haimatulehduksessa haiman omat entsyymit aktivoituvat virheellisesti ennenaikaisesti jo haimassa ja tuhoavat haiman soluja. Tämän seurauksena haiman toimintakyky laskee entsyymeitä tuottavan kudoksen kuolioituessa. Vakavissa tapauksissa kudostuho etenee viereisiin elimiin saakka.

Haimatulehduksen laukaisevia syitä voivat olla jotkin lääkkeet, muut sairaudet, liian rasvainen ruokavalio ja ohutsuolen sisällön kulkeutuminen haimatiehyitä pitkin haimaan. '' 

Lähde  Evidensia.fi (klikkaa sivua lukeaksesi lisää)


Tässä nyt pieni kiteytys mitä haimassa tuolloin tapahtuu. Vaikka yllä oleva teksti kuulostaakin todella pahalle, on haimatulehdusta myös niin lievänä ettei sitä välttämättä huomata lainkaan. Toisessa ääripäässä se taas voi johtaa kuolemaan. Oireina yleisesti voi olla syömättömyyttä, oksentelua, vatsakipua, ripulia, huonovointisuutta ja passiivisuutta. Näistä edellä mainituista meillä tilanne alkoi öisellä oksentelulla. Paljon muitakin oireita koiralle voi tulla ja tulehdus voi nostattaa esimerkiksi kuumeen. Näistä asioista juteltuania eri lääkärien kanssa ja tutkittuani asiaa netistä jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran, oli helppo alkaa epäillä haimaa kun oireet alkoivat heinäkuun lopussa.

Taisi olla 25.7 kun koira oksensi yöllä ensimmäisen kerran. Se on aika herkkävatsainen, jonka takia olen viime vuodet ruokkinut sitä todella tarkasti. Oksentaminen ei kuitenkaan soittanut hälytyskelloja, koska koirat voivat oksentaa melkein mistä syystä vain. Tilanne kuitenkin jatkui ihan satunnaisella puklailulla. Koira oli kokoajan (tälläkin kertaa) oma reipas itsensä ja ruoka maistui. Kuun vaihteeseen menessä oksentamiseen oli kuitenkin tullut tietty kaava, vaikka se ei rajua ollutkaan. Varasin ajan eläinlääkärille tutkimuksiin. Päätin että koirasta otetaan verikokeet ja haima ultrataan. Lääkäri puolsi tätä ideaa haiman taustan takia. Saatiin aika viidennelle päivälle, joten odottelua oli vähän. 




Olin tuolloin vielä vanhassa työpaikassani ja viikolle oli reilusti tunteja tiedossa. Tiistaina koiran kunto kuitenkin huononi ja se alkoi oksentelemaan enemmän. Yhtäkkiä mukaan tuli myös ripuli, jota ei ensimmäisellä kerralla muistaakseni ilmennyt lainkaan. Mies on ollut töissä kotikonttorilla, joten lähdin normaalisti tiistaina töihin. Aloin kuitenkin saamaan kotoa viestiä että oksennusta tulee paljon ja sen seasssa ollutta verta on joka kerralla enemmän. Tähän väliin on varmaan hyvä mainista, että koirilla tulee yllättävän helposti verta oksennuksen mukana. Vatsa kun pääse ärtymään voi sieltä päästä pieniä ''hiutaleita'' oksennuksen mukana ylös. Se värjää myös vatsasta nousevia nesteitä nopeasti. Meillä kuitenkin verta alkoi olemaan reilusti enemmän aiempiin kokemuksiin nähden. Ulosteessa oli myöskin nähtävissä tummentunutta verta ja limaa. Töissä oli rauhallinen aamu, joten ehdin soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, jotta päästäisiin tutkimuksiin nopeammin. 

Soitin läpi Lahden, Kouvolan, Heinolan ja pari Hollolan eläinlääkäriä. Kaikki paikat oli kuitenkin aivan täynnä. Puhelimessa sanottiin monessa paikassa, että Päijät-hämeessä oli pahat ruuhkat juuri silloin. Aloin saamaan kotoa puhelua että tilanne menee huonommaksi ja silloin soitin aluepäälliköllemme ja kysin lupaa lähtemiseen. Pääsin kotiin ja aloitin uudelleen puheluiden rumban. Ei edelleenkään päästy minnekään, koska vielä ei ollut virallinen päivystysaika. Koira oli huonokuntoinen ja vietin sen kanssa monta tuntia hämärään kylppäriin majoittuneena. Päivystysaikaan mennessä tilanne rauhoittui kuin ihme ja sain ruiskulla juotettua koiraa. Myöhemmin se joikin jo vähän itse ja söi kädestä hieman ruokaakin. Olen kyllä edelleen hyvin hämmentynyt miten missään ei raivattu kiireiselle potilaalle tilaa. En ollut myöskään aiemmin tajunnut kuinka vaikeaa apua olisi saada.





Tuli keskiviikko ja kaikki näytti paremmalle. Koiran oireilu oli taas neutraalimpaa ja ajattelin että selvitään torstaihin kotona. Lähdin taas töihin, mutta sillä aikaa koira alkoi taas oireilla. Ei yhtä pahasti kuin edellisellä kerralla, mutta pienen koiran kanssa tulee nopeasti riski kuivumisesta. Koiralle tuli myöhemmin myös selvästi nähtävää kipuilua. Töiden jälkeen katseltiin tilannetta hetki ja illalla täytyi lähteä Hämeenlinnaan päivystykseen. (Ei aiemmin oltu tietoisia Eläinsairaala Vethausista) Siellä koira ultrattiin melkein läpikotaisin ja verikokeita otettiin. Koira sai myös nestettä ja reippaasti lääkkeitä. Koiraa punnittaessa oli aikamoinen yllätys vastassa. Edellisen kerran punnittaessa paino oli 4.2kg ja nyt vain 3.7kg! Ihan mahdoton määrä prosentteina. Diagnoosiksi muodostui se jo arveltu haimatulehdus. Päästiin alkuyöstä kotiin kunnon lääkkeiden ja unisen koiran kanssa. 

Torstai meni aika stressittömästi ja koiraa selkeästi helpotti kipu- ja tulehduslääkkeet. Koitti perjantai ja mulla olisi ollut tiedossa viimeinen työvuoro. Se sattui olemaan ilta, joten olin aamun aivan tyytyväisenä hoitamassa koiraa. Käytiin aamulla pienellä kävelyllä ja kaikki vaikutti olevan parempaan päin. Koira oli syönyt pieniä annoksia, juonut, ulostanut melko normaalisti ja jaksoi pötköttää muuallakin kuin kylppärissä. Saavuttiin kävelyltä kotiin ja koira suoraan sanottuna valahti tyhjäksi peräpäästä. Uloste ei muistuttanut lainkaan ripulia, vaan oli verta ja ns. vispipuuroa. Soitin saman tien eläinlääkäriin, koska tästä oireesta oli ollut edellisenä päivänä puhetta. Puhelimessa käskettiin tulemaan heti, koska kukaan ei voi tutkimatta tietää onko koira tunnin päästä eloton vai samassa tilassa. 

Kiireellä päästiin taas Hämeenlinnaan ja päivystykseen. Koira otettiin sisälle ja samalla sitä tutkittiin lisää. Töissä eräs henkilö hankki mulle koko päivän vapaaksi, mikä oli aivan mahtavaa. Ei tosiaan ollut tietoa missä tilassa koira saapuu takaisin kotiin, joten olisin ollut töissä aivan rikki. Koirasta ei onneksi löytynyt muuta kuin useilla haavoilla oleva suolisto ja aiemmat löydökset. Verikokeita otettiin myös lisää ja ne olivat aika priimaa haiman aiheuttamia muutoksia lukuunottamatta. Usean tunnin jälkeen saatiin koira boksissaan takaisin ja lisää lääkkeitä. 

Tilanne on tällä hetkellä hyvä ja koira on reippaasti toipunut. Lääkekuurit on nyt ohi ja ''parhaimmillaan'' lääkkeitä annettiin neljään eri kellonaikaan ja vielä Antepsinia tunti ennen jokaista (neljää) ruokailua. Aikaa on siis mennyt koiran hoidossa hurjasti. Koira vaikuttaa muuten jo täysin omalta itseltään, mutta alussa mainittu ruoalle herkityminen on vielä riesana. Se onkin nyt projektina, jotta vatsa ja  suolisto saadaan kokonaan kuntoon. Tälläkin kerralla tulehduksen aiheuttaja jäi täysin pimentoon. Multa löytyy lista koiran ruokinnasta ja sen historia noin neljän vuoden ajalta, eikä niistä löydy syytä. Paksuuntumia tai kasvaintakaan ei mistään elimestä löytynyt. Tämä tosin on ihan huojentavaa. Saatiin myös aivan mahtavaa palvelua Vethausin koko henkilökunnalta. Voi olla että jatkossa sieltä varataan aikaa niihin arkisempiinkin hoitoihin. 

Kylläpä pienen eläimen puolesta voikin olla huolissaan. Ehkä tästä postauksesta joku saa hieman vertaistukea tai ylipäätään tietoa oireista. Meillä molemmilla kerroilla oireet alkoivat hyvin pienestä ja tällä kertaa muutokset pahempaan tulivat nopeasti. Kannattaa siis reagoida eläimen muuttuneeseen kuntoon. Ne kun eivät millään meinaa näyttää kipujaan.

-Riikka 

16. elokuuta 2021

Olohuoneen sisustus



Nyt kun työt on loppuneet ja koira voi paremmin, oli hyvin aikaa siirrellä kalusteita siivoilun lomassa. Koiran haimatulehdus alkaa olemaan hyvällä mallilla, mutta sen mukana se herkistyi jollekin ainesosalle ruoassaan. Tai tälläisen diagnoosin olen nyt tehnyt närästyksen ja oireilun perusteella, jotka ajoittuvat juuri ruokailun jälkeiseen aikaan. Ehdin ostamaan toipilaalle jo uuden nappulan ja se on nyt testissä. Kyseessä on Pure Naturalin Sensitive nappula. Mennään sillä parisen viikkoa, jonka jälkeen alkaa kunnon eliminaatiodieetti jos oireet eivät helpota.

No paluu kuitenkin kalusteisiin. Meillä on sohvana Adea Camp-moduulisohva joka taipuu moneen. Olen monesti miettinyt  miten sohva istuisi olkkariin kahdessa osassa, mutta en ole saanut aikaiseksi kokeilla. Nyt se sitten kuitenkin tapahtui.










Olkkarissa on nyt ollut kolme eri järjestystä enkä oikein ole päättänyt lemppariani. Tämä järjestys tuntuu olevan kivaa vaihtelua, mutta ei varmaan ole mikään pitkäaikainen ratkaisu. Tykkäisin kyllä tulevaisuuden kodissa laittaa näin vastakkain sohvia tai sohva + nojatuoli parin. Tässä olkkarissa ei vaan ole mitenkään hurjasti tilaa. Kulkuväylät on edelleen hyvät, mutta rakastan ilmavuutta. 

Kalusteet käyvät kyllä yhteen paremmin kuin hyvin. Hauska miten kahden asunnon miksaus on onnistunut näinkin kivuttomasti. Olen nyt asunut tässä vuoden ja kahdeksan kuukautta. Vielä kun joku päivä tulisi se unelmien asunto vastaan ja päästäisiin juosten näytölle.

-Riikka M 


7. elokuuta 2021

Meikkien säilytys ja kuulumisia

 


Viime postauksesta onkin jo jonkin aikaa. Tässä välissä onkin ehtinyt tapahtumaan paljon ja merkittäviä juttuja. Irtisanouduin työsuhteestani ja tänään on ensimmäinen virallisesti ''työtön'' päivä. Tällä viikolla piti olla kuusi työpäivää, mutta yksi niistä jäi vajaaksi ja yksi kokonaan pois. Koira sairastui uudelleen haimatulehdukseen ja sen takia onkin tullut murehdittua paljon. Lääkärikäyntejä on tullut myöskin pari kappaletta lisää ja eilen lähdettiin lääkäriin aika kiireisesti. Onneksi töissä joustettiin ja autettiin samaan päivä vapaaksi. Nyt on siis parin vuoden työt tuossa firmassa ohitse ja voin käyttää kaiken ajan koirasta huolehtimiseen. Toipilas voi tilanteeseen nähden ihan hyvin ja on majoittunut kylppäriin. Koirasta lisää myöhemmin.

Kirjoittelin tätä postausta jo luonnoksiin aiemmin ja ajattelin että nyt on aikaa päivitellä blogiakin. Viimeksi kun käytiin porukoilla kyläilemässä, tarttui sieltä oma vanha korurasiani mukaan. Siitä muotoutui aika näppärä boksi meikeille ja siellä ne pysyvät nyt kivasti jemmassa. Boksi on hirmu vanha ja se ei ole ollut kovinkaan suurella käytöllä nuorempana. Boksista löytyy pari väliseinää ja siinä oli irrallinen ''hylly''. Sen lisäsin nykyiseen korurasiaani ja se sopi sinne ihan mainiosti. Nyt on korutkin paremmin järjestyksessä kuin aiemmin.




Boksi sopii myös meidän kodin sisustukseen ja säilytänkin sitä olkkarissa. Se on varmaan ihan hyvä muutos, kun aiemmin meikit sijaitsivat kylppärissä. Siellä ne saivat turhaa kosteutta ja uskoisin ettei se ollut  puutereille ja muille höttösille kovin hyväksi. Meikkailen muutenkin aina olkkarissa, kun siellä on niin valoisaa. Kannessa on juuri sopivasti peilikin, niin en tarvitse kuin boksin ja kahvimukin pöytään.

Pian alkaa taas koulu ja sitä ennen on tarkoitus saada koira kuntoon. Uuden työn kanssa ei ole kiire, mutta selailen ilmoituksia aktiivisesti. Olen yhden hakemuksen laittanut ja toivoisin kovasti, että pääsisin edes haastattelun. Muuten ilmoituksen kaikkia toiveet ja vaatimukset täyttyvät omalta kohdaltani, mutta en pysty työskentelemään niin montaa tuntia viikossa kuin pesti tarjoaisi. Saa nähdä tuleeko sieltä mitään vastauksia ja kuinka käy. Nyt peukut pystyyn koiran ja haastattelun puolesta. 

Kivaa lauantaita!

- Riikka M