7. maaliskuuta 2021

Unettomuutta


 

Niin se loma on taas vietetty ja arki on täällä. Olen täällä blogin puolella ja instagramissa aina välillä maininnut huonosti nukutuista öistä. Loma ei ollut poikkeus ja en voi sanoa nukkuneeni erityisen hyvin yhtenäkään yönä. Olen koko elämäni heräillyt öisin ja aina on ollut ''normaalia'' herätä se nelisen kertaa yössä. Olen ennen nukahtanut uudelleen heti. Koiran tultua perheeseen huomasin olevani myös herkkäuninen. Koiran ei tarvitse kuin huokaista tai vaihtaa kylkeä pedissään, niin herään siihen saman tien. Nyt nukkumisesta on kuitenkin tullut  ongelma. 



Perus arkeeni on kuulunut nyt useamman vuoden ajoissa nukkumaanmeno ja aamulla hyvissä ajoin nouseminen. Olen myös aina herännyt kelloon ihan pompaten, enkä ole torkuttaja. Tammikuun puolen välin paikkeilla unettomuuden oireet alkoivat. Illalla nukahtamisessa kestää ja saatan herätä  neljän jälkeen aivan pirteänä. Olen saattanut aloittaa päiväni jo ennen kello viittä ja silti illalla ei tule uni yhtään paremmin. Sitten on myös öitä kun nukahdan hyvin, mutta heräilen paljon ja uudelleen nukahtaminen kestää. Koska tätä on jo tovin kestänyt, olen ehtinyt kokeilemaan monia eri konsteja ja opettelemaan uusia tapoja, mutta en ole huomannut eroa. Melatoniinia olen myös kuurittanut, mutta siitä en löytänyt mitään apua. 

Alkuvuoden olen myös syönyt säännöllisemmin ja koittanut sitä kautta saada balanssia tähän. Työpäivätkin ovat lyhentyneet ja olen paljon aikaisemmin kotona. Töissä menee myös kivasti ja on sellainen olo, että olen juuri siinä myymälässä mihin nyt kuulunkin. Olen myös asioiden aikatauluttaja ja sen takia missään koulujutuissa ei ole ollut kiirettä päällä, eikä ole tarvinut stressata miten ehdin tekemään kaiken. Varsinaisesti stressiä ei ole päivissä läsnä ja arki on rullannut kivasti, mutta alitajunta elää varmaan sen kanssa omaa elämäänsä. 

Ympärillä on meneillään aika paljon ongelmia terveyden kanssa ja se varmaan onkin ollut puoli mikä alitajuntaa on kuormittanut. Hassua miten asiat joita ei tule mietittyä aktiivisesti, pistävät sitten muuten kroppaa kierrokselle. Uskoisin että tämä on suurin syy unettomuuteen. Toinen juttu (mikä tosin mielessäkin on aika paljon) on asumisjärjestelyt. Olen asunut tässä osoitteessa nyt yli vuoden ja toivoisin, että löytyisi se omalta tuntuva koti. Muutin tähän ajatellen että asunto on väliaikainen ja että liikun paljon muuallakin. Sitten saapui korona joka sulki minut asuntoon, johon en alunperin suunnitellut muuttavani. Tästä meinasin kirjoittaa ihan kokonaan oman postauksensa, koska uskon meitä olevan enemmänkin samassa tilanteessa. En halua että ymmärrät siellä ruudun toisella puolella väärin, asunto on ihana ja valoisa, mutta siitä puuttuu tunne. 

Nyt kuitenkin ulkona paistaa aurinko, pian alkaa luento ja illalla kutsuvat työt. Odotan tätä viikkoa innolla ja aamupalalla sanoinkin, että maanantait on aina uusia alkuja. Kivaa alkanutta viikkoa ja energiaa arkeen! -Riikka M


27. helmikuuta 2021

Lomalaisen kimppu ja kiireisempi arki

 


Voi että nyt alkoi loma! Talviloma tai tarkemmin projektiviikko koulusta on nyt alkanut. Aurinko paistaa ja koko viikonlopuksi on luvattu hyvää keliä. Suunniteltiin vähän mökille lähtemistä, mutta se peruuntui työjuttujen takia. Meneehän ne vapaat hyvin näin kaupungissakin. Lomasta ja auringosta inspiroituneena kävin hakemassa itselleni kimpun Kukkatarha Koskiselta. Sieltä tulee aina löydettyä mieluisimmat setit ja nyt kevättä kohden mentäessä, löytyy valikoimasta värejä ja paljon vihreää.

Aamulla tuli tehtyä pari muutosta koulutyöhön, asunnosta pyyhittiin pölyt ja imuroitiin jo levinneet villakoirat veks. Käytiin tankkaamassa myös jääkaappi täyteen ja nyt voi siis rauhassa pötkötellä sohvalla. Kaikki niin sanotut pakolliset hommat on tehty ja pian olisi tarkoitus lähetä  ulkoilemaan. Koirakin on näistä keleistä mielissään ja lenkit pitenee taas normaaliin mittaansa. 





Parin viime viikon ajan on ollut ekaa kertaa sellainen olo, että tosiaan on opiskelemassa. Tehtäviä on tullut vähän enemmän ja niihin on saanut käyttää enemmän aikaa. Olen kovasti odottanut tätä vaihetta ja pysyn paljon paremmin rytmissä, kun välillä on pientä kiirettä. Koulussa tuntuu hyvälle kirjoitella muutakin kuin omia ajatuksia ja jotenkin sitä lähteiden tutkimista on kaivannut. Nyt tulee kehitettyä myös ihan perinteistä lähteiden merkkaamista ja muutenkin lähdekriittisyys on taas lisääntynyt. Töissä käyn nyt kolmena päivänä viikossa, mutta teen lyhyitä vuoroja kerrallaan. Illat on nykyään ihanan vapaita ja silloin jää aikaa rentoutumiseen ja muiden juttujen tekemiseen. 

Vaikka kiirettä siis välillä onkin, koen olevani silloin parhaimmillani. Nyt on kuitenkin hyvä hiukan huilia, koska elämässä on muutakin myllerrystä. Viikon jälkeen voikin taas palata uusilla virroilla arkeen. Oikein kivaa viikonloppua!

-Riikka M 



12. helmikuuta 2021

Metsään mennyt color mask ja uudet tummat hiukset

 


Hei ihanaa perjantaita! Aurinko paistaa ja tänään on taas parempi fiilis mitä muutamaan päivään. Aiemmin mainitut koirahuolet pahenivat, mutta nyt suurimmasta järkytyksestä on selvitty. Kirjoitan varmasti oman postauksen edellisestä eläinlääkärikäynnistä ja siellä paljastuneista yllätyksistä. Palataan siihen siis seuraavalla kerralla.

Color maskin käyttö meni vähän metsään ja nyt olen tehnyt paluun tummiin hiuksiin. Olen tässä parin vuoden ajan vain raidoittanut hiuksiani, mutta maskin takia piti ottaa järeämmät otteet käyttöön. Hiuksen tummaksi vetäminen ei haittaa lainkaan, mutta  nyt jännittää miten oma väri sulautuu sen kaveriksi. Väriä ei siis ole laitettu tyveen saakka, vaan lähinnä vaalennettuihin kohtiin. Niitä vaan oli ympäriinsä tässä pehkossa ja hiusten vähän kasvaessa vasta näkee miten se oikeasti asettuu. Ajatus oli että olisin kasvattanut tuon vaalennetun pois ja antaisin oman värin tulla koko pituuteen. Nyt vaan palattiin lähemmäs lähtökuoppaa. Alempana kuvia uudesta väristä, metsään mennyt color mask kokemus ja hiuksen värin vaiheet.




Tykkään kirjoittaa omista kokemuksista/suosituksista ja nyt on vedettävä sanoja takaisin. Laitoin lokakuussa Color maskia vaalennettuun hiukseeni. Siitä postauksen pääset lukemaan tästä. Tavoitteena oli häivyttää oman värin ja vaalennetun hiuksen rajaa. Lopputulos oli tosi nätti viileän vaalea ruskea. Ylläpidin sävyä jonkin aikaa color maskia käyttäen. Tiesin että tuollaiset maskit imaisee hiukseen kiinni, mutta olin vain ajatellut ettei se enää tule vaalentumaan niin vaaleaksi, kuin se oli ennen maskin käyttöä. En siis ole haikaillut enää vaaleaa latvaa takaisin, mutta maskin haalistuessa se muuttui pinkiksi. 

Sanotaanko näin että monilla hattaran värinen hius on tosi nätti ja sopii kantajalleen, mutta omaan päähän ei istu vaaleanpunainen/pinkki lainkaan. Monen vuoden takaa kunnon punaisesta hiuksesta mulla on jo kokemusta ja värjäsin sen pois, koska punainen pigmentti ei pysynyt yhtään esillä. En siis todellakaan osannut kuvitella että sävyttävästä hiusnaamiosta vaalennettu hiukseni nappaisi niin vahvasti pigmenttiä itseensä. Koitin haalistuttaa väriä ties millä konsteilla, mutta se ei ottanut muuttuakseen. Hius oli vielä ihan ok sisällä keinovalossa, mutta voi saakeli kun luonnonvalo pääsi sitä hipaisemaan. Alla myös kuva lähtötilanteesta ja tummemmaksi sävytetystä latvasta (color mask), sekä millaiseksi latva muuttui sen haalistuessa(kuva otettu ikkunan luona).



Se siitä vaaleasta latvasta ja hyvin edenneestä kasvatuksesta. Kokonaan tummat hiukset kyllä tuntuu kaikista omimmalle ja niitä on ollut ikävä. Olin vain ajatellut että ne saa kasvaa tummiksi, eikä väriaineita olisi tarvinut käyttää. Nyt latvan pinkkeys on kuitenkin saatu piiloon ja voin hyvillä mielin liikkua ulkona.  Noh, tästä sitten oppineena eteen päin. Aurinkoista viikonloppua!

-Riikka M


5. helmikuuta 2021

Saapunut sängynpääty





Kerroinkin jo aiemmin, että pääty on saapunut. Olen ollut tällä parin viikon käyttökokemuksella todella tyytyväinen päätyyn. Se tuo mukavasti ryhtiä huoneeseen ja mukavoittaa myös sängyllä istuskelua. Ennen seinään ei tullut pahemmin nojailtua, mutta nyt tuohon tulee kasailtua tyynyjä ja siinä on helppo juoda sunnuntainen aamukahvi. Pääty on tilattu Tuppu-kalusteelta ja  se on Standard sängynpääty Inari 91. Kangas on tasainen, eikä siinä ole ykstyiskohtia. Sopii siis juuri hyvin tuonne tyynyröykkiön taakse, mutta menisi kivasti vähemmälläkin. 





Tämä viikko on ollut jotenkin motivaatiota täynnä ja ne jotka seurailevat instagramianikin, ovat varmasti huomanneet intoni mallinnusohjelmaan. Multa löytyy hyvä tilavuuden ja muodon hahmotuskyky ja tämä on varmaan yksi syy miksi olenkin niin innoissani tuosta käytetystä ohjelmasta. Taidot on aivan alkumetreillä, mutta halua sen oppimiseen löytyy hurjasti. Motivaatiota on viime viikkojen ajan varjostanut unettomuus, jota en meinaa saada millään  aisoihin. Tänään olen noussut sängystä ennen kello viittä ja takana on usea herääminen yön aikana. 

Viikonloppu on kuitenkin ihan vapaa ja meille on pitkästä aikaa tulossa vieraita. Kiva saada kyläilijöitä tänne viettämään iltaa. Huomiselle on luvattu kivaa keliäkin, joten saa nähdä mitä tekemistä sitä keksitääkään. Nyt on aika pistää läppäri kiinni tältä viikolta ja siirryn keittiön puolelle laittamaan päivällistä. Ihanaa viikonloppua!

-Riikka M


29. tammikuuta 2021

Munakoisopizzat

 


Innostuttiin tekemään yhtenä arki-iltana vähän muuta syötävää kuin yleensä. Kaupasta oli napattu mukaan pari munakoisoa ja tarvikkeet pikkupizzoille. Vaikka munakoisoa on tullut syötyä pizzan täytteenä, oli kiinnostavaa alkaa väsäämään täytteitä sen päälle. Pidemmittä puheitta, seuraavaksi helppo ja nopea resepti. Näiden valmistukseen menee about puolituntia kokonaisuudessaan. 



Ainekset

1 munakoiso

n. 70g tomaattisosetta

n. 75g juustoraastetta

Pikkutomaatteja

Kalamataoliiveja

1/2 punasipuli

Reilumpi loraus oliiviöljyä

Suolaa

Mustapippuria

Pizzamaustetta




Ohje

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja ota pelti + leivinpaperi esille.

Leikkaa munakoisot pituussuunnassa. Yhdestä tulee noin 7 viipaletta. Järjestele viipaleet pellille ja levitä niille tomaattisose. 

Pilko punasipuli, tomaatit ja oliivit. Jaottele ne munakoisoviipaleille. Lisää päälle mausteet ja öljy.

Ripottele juustoraaste päällimmäiseksi.

Paista munakoisopizzoja  uunissa 20min tai kunnes juusto on sulanut ja ruskistinut.


Nauti kuumana!


-Riikka M


25. tammikuuta 2021

Koirahuolia


Voisi kuvitella että pienen koiran elämässä olisi ollut jo tarpeeksi koettelemuksia. Takana on kohdun muutokset jotka tulivat steriloidessa ilmi, haimatulehdus, viime kesän epilepsiakohtaukset ja lisää on nyt meneillään. Käytiin viime viikolla lääkärissä polven pomputtelun takia, joka onneksi vaikuttaa nyt lihasjumilta. Polvet tutkittiin ja todettiin jämäkiksi. Samalla myös selkää paineltiin ja koiraa jumpattiin. Noh, päästiin huokaisemaan helpotuksesta ja viikonloppuna sainkin sitten ihmetellä koiran muita oireiluja. 

Kotona tutkiessani bongasin koiran suusta heiluvan hampaan ja nyt on taas aika varattu lääkärin vastaanotolle. Muutenhan nämä on ihan rutiinijuttuja, mutta epileptisten kohtausten takia huoli kasvaa. Olin varannut koiralle marraskuun alkuun ajan hammaskiven poistoon, mutta lääkärin kehotuksesta se jätettiin väliin. Kesällä ilmenneiden epileptisten kohtausten takia nukutusta ei haluttu suorittaa. Jäätiin odottelemaan seuraavaa kohtausta, jotta selviäisi tarvitaanko lääkitystä, millainen rytmi kohtauksilla on ja kuinka rajuja ne ovat. Nyt kun epilepsiaa ei ole ilmennyt näinä kuukausina, nukutus on edessä hammashoitojen takia. Jännittää silti ihan hurjasti. Aiemmin nukutuksesta puhuttaessa mainittiin että se voi laukaista kohtauksen, jota ei  välttämättä saada ruotuun...



Mindi (Pöysti) täyttää ensi kuussa jo kuusi! Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti ja toivon että yhteisiä vuosia on vielä monta edessä. Tuntuu että meidän kulta-aika on vasta alkanut. Tosi usein olen ylpeä tuosta pienestä otuksesta ja se tuntuu tosi hyvälle. Ollaan saatu paljon yhdessä aikaan ja hän on opettanut minuakin hurjasti. Nyt taitaa olla vaan meneillään Pöystin huoltovuosi. 

Muuten asiat rullaileekin omalla painollaan. Viikko sitten saapui myös meidän sängynpääty. Makkari näyttää nyt ryhdikkäämmälle ja on siihen päätyyn aika kiva laittaa tyynytkin nojaamaan. Taidan kasata sängyn ympärille samanlaista pesää, kuin Pöysti omaan petiinsä.  

Nyt pidetään peukaloita ja varpaita pystyssä lääkärireissua ajatellen!
-Riikka M