14. tammikuuta 2021

Stailaamaton koti arki-iltana

 



Olen joutunut opettelemaan epäjärjestystä. Monesti erilaisissa sisustusryhmissä näkee kommentteja miten kodit näyttää liian stailatuille ja muistutellaan ettei kenenkään koti voi olla järjestyksessä aina. Se pitää sinällään ihan paikkaansa, mutta on myös meitä jotka järjestävät sohvatyynyt joka kerta siitä noustessaan. En väitä että kaikki on aina tiptop, mutta jokin pään sisällä käskee laittamaan tavarat paikoilleen. Jouduin hammasta purren olemaan aloillani etten nytkin (ennen kuvien ottoa) alkanut järjestelemään olkkaria. Yleensä siistin ympäristön heti kun nousen ja iltaisin teen vielä tarkistuksen joka huoneessa. Rakastan herätä siistissä kodissa. Aamupalaa on mukavaa laittaa puhtaassa keittiössä ja on ihanaa hörppiä kahvia, kun ympäristö on rauhallinen. Alan samantien kiinnittämään turhiin asioihin huomiota, jos pöydälle on jäänyt jotain ylimääräistä.

Tältä meillä näyttää arkisena iltana. Tyynyt ei ole aivan kohdillaan, koira on mönkinyt viltin alle,  puruluu on lattialla, puhelin ja kaukosäädin lojuu pöydällä ja ruokapöydässä on aamun luentoa varteen valmiina välineitä. Nousin itse tuolta sohvalta kuvien ajaksi ja sinne painun takaisin. Reilu pari vuotta sitten yksin asuessani en olisi voinut kuvitellakaan että vihko ja kalenteri on pöydällä illalla.





Tuntuu että aina olen kertomassa kuinka jotain uusia tuulia on työrintamalla ja nyt niitä on taas tuloillaan. Työpisteeni vaihtuu näin puolen vuoden jälkeen ja oikeastaan se tulee helpottamaan omaa arkeani. Kulkeminen ja aikataulut tulee menemään paremmin nappiin ja iltaisin on enemmän vapaata. Tämä uudistus astuu voimaan helmikuussa ja jotain muutakin ''uutta'' on nyt tapahtunut. Olen nimittäin käynyt hiihtämässä monen vuoden tauon jälkeen ja sen lisäksi olen käynyt hölkkäämässä. En ole mikään talvilajien harrastaja. Tykkään liikkua luonnossa ja koiran kanssa tulee kyllä ulkoiltua, mutta näitä reippaampia ulkoiluja ei ole pahemmin tullut tehtyä talvisin. On siis tapahtunut ihme. 

-Riikka M 

10. tammikuuta 2021

Makuuhuone nyt



Viime yönä tuli nukuttua hyvät unet ja aamulla keitin rauhassa kahvin, jonka join sängyssä. Siinä pötkötellessä koirakin sai luvan tulla petaamattomaan sänkyyn ja oli kiva aloittaa päivä rennosti. Siitä noustessa lähdettiin käymään kunnon lenkillä ja sen jälkeen söin vasta aamupalan. 





Täytyy tehdä pieni tunnustus. Nimittäin ehdin jo tekemään postauksen makuuhuoneen tämän hetkisestä tilasta, mutta aloin heti miettimään tekstiilejä postauksen valmistuttua. Vaihdoinkin tyynynpäällisiä ja toin pellavaviltin makkarin puolelle. Otin postaukseen siis uudet kuvat. Nyt huone on taas keveämpi ja kevättä kohden varmaan väriäkin ilmestyy hieman. Nyt pihalla tulee lunta ja pakkanen kiristyy. 

Pieniä haaveita sängynpäädystäkin olisi ja bongasin fb-kirpparilta yhden. Sitä tuli jonotettuakin, mutta ei päätynyt sitten meille. Saisi tuo tyhjänä oleva seinäkin vähän täytettä. Edelleen ikävöin vanhan asuntoni makkarin ruskeaa seinää ja sen tuomaa lämpöä. Sen rinnalla vaaleat sängyn tekstiilit pääsivät myös erilailla oikeuksiinsa. Ehkä keväällä tulee toteutettua joitain sisustushaaveita ja pääsen tännekin jakamaan jotain uutta. Kivaa sunnuntaita sinullekin!
-Riikka M

4. tammikuuta 2021

Vaihtunut vuosi ja kuulumisia





Hyvää ja parempaa alkanutta vuotta! Olen pitänyt melkein parin viikon tauon blogin puolella ja läppäriäkään ei ole tullut avattua kuin pari kertaa. Joulua tuli vietettyä kotosalla perheen kanssa ja uudeksi vuodeksi lähdettiin mökille. Vaikka haaveilenkin kerrostaloasunnosta, mökillä ollessa ehtii hieman heräämään ajatukset omakotitalosta. Kävin vuoden ensimmäisenä päivänä kävelemässä koiran kanssa. Pääsin hiljaisen mökkitien takia käyttämään superpitkää liinaa, jossa koira sai tutkia lumista luontoa. Noina hetkinä sitä ihastuu uudelleen pienten hiekkateiden rauhaan. 







Kotona iski pieni sisustuskriisi, kun joulukuusi sai lähtöpassit ja olohuone tyhjeni. Nyt yksi seinusta tuntuu niin avaralle ja tyhjälle, että se saattaa saada jotain täytettä tulevien viikkojen aikana. Oli ihana koristella koti jouluiseksi, lumen puutteesta huolimatta. Vuoden vaihteessa sitten saatiinkin maa kunnolla valkoiseksi ja kiva kun muutaman kuvan verran sai ikuistettua tätäkin aikaa. Vaikka monilla loma alkaa olemaan ohi, mulla alkoi pisin vapaa pätkä koko joulun aikaan. Ennen joulua oli oikeastaan muutaman päivän vapaa, mutta nyt on viikon verran taukoa töistä. 

Aion nyt ''lomalla'' kirjotella pari postausta valmiiksi, käyn näkemässä perheenjäseniä, ulkoilen tuolla lumessa ja latailen akut maksimiin. Ensi viikolla koulu taas jatkuu ja kevään kiireet (stressi)alkaa. Alkaneen vuoden lisäksi mukavaa startannutta viikkoa!

-Riikka M


23. joulukuuta 2020

Ruokapöydän asetelma ja joulumenu





Tykkään pitää ruokapöydällä kynttilöitä ja kukkia. Asetelmat on välillä vaihdelleet, mutta teen aina paluun samaan tyyliin.  Meillä on kuuden hengen ruokailuryhmä ja olen tykännyt tuoda pöydän pituutta esille. Kynttilät menee siis symmetrisesti pöydän pituutta mukaillen ja keskellä on maljakko, josta löytyy mitä kukkia milloinkin. Muutama vuosi sitten löysin tekokukat ja voi että ne on piristäneet päiviä. Välillä tulee osteltua aitoja viikkokimppuja, mutta usein silloin tulee yllättävää menoja muualle, eikä kukista ehdi nauttimaan. Kukkia tulee aina vietyä muille ja eilen käytiinkin viemässä jouluisia kimppuja lahjaksi. Lahdesta Kukkatarha Koskiselta löytyi taas aivan ihana leikkovalikoima ja pari kimppua lähti matkaan. Kannattaa poiketa!

Jos taas olet etsimässä tekokukkia, oksia tai muita somisteita, kannatan kurkkaamaan Finnmarin myymälän ja Sokoksen valikoimia. Itse olen tykännyt ostaa kimppuja, jotka leikkaan osiin ja muokkaan omaan tarkoitukseen sopivaksi. Näin asetelmiin saa vaihtelua ihan jo parilla erilaisella kimpulla. Kesäisin maljakosta löytyy enemmän vihreää, syksyllä oksia ja  talven tullen valkoista. Kuvien maljakko, lasiset kynttilänjalat ja  niiden koristeet ovat Finnmarin tehtaanmyymälästä. Reunimmaiset jalat ovat Paperikuusta Lahdesta. Tällä kertaa maljakosta löytyy eucalyptusta, ruusuja ja havun oksa. Asetelma on tunnelmansa puolesta hieman talvinen havun ansiosta.






Huominen joulu tuo pari vierasta pöydän ääreen ja odotan innolla pöydän kattamista. Muutenkin tämä on ensimmäinen joulu kun vieraat yöpyvät täällä. Joulupöydässä ei tänäkään vuonna nähdä laatikoita tai kinkkua. Meidän menussa on couscous-salaattia, sitruskanaa padassa, perunaa, vihersalaattia, leipää,  keksejä, juustoja, pannacottaa ja viiniä. Ihanaa ja rauhallista joulun (t)aikaa sinulle!

-Riikka M

16. joulukuuta 2020

Hetki sitten




Tuntuu uskomattomalle, että ensimmäinen puoli vuotta opintoja on nyt paketissa. Nyt on joululoma. Tämän viikon aikana tulee viimeiset numerot ja arvioinnit. Tuntuu että vasta sitä kuuli saaneensa opiskelupaikan ja vasta istuin laiturilla, jota vasten laineet liplattivat. Vasta sain puhelun uudesta työpaikasta ja aloitin työni uudessa ympäristössä. Aivan hetki sitten olin vieraana upealla mökillä syömässä rapuja ja juomassa hyvää viiniä. Hetki sitten mietin kuinka tulenkaan oppimaan kaikki koulun uudet ohjelmat ja sivustojen käytön. Tapasin koulussa ihania uusia tyyppejä ensimmäistä kertaa ja nyt me ollaan tarvottu samaa polkua melkein puoli vuotta. Hetki sitten mä aloin päästä kärryille koulusta ja töistä. Nyt niistä hetkistä on jo monta kuukautta.

Hetki on lyhyt ja siitä pitäisi oppia nauttimaan. Se hetki on kerran elämässä ja nykyhetki on se, mitä tulevaisuudessa tulet muistelemaan. Luot siis juuri nyt uusia muistoja. Muistoja joita kukaan ei vie pois. Hetkiä jotka ei välttämättä silloin tuntunut hyvälle, mutta saattavat naurattaa myöhemmin. Hetkiä kun opit uutta, onnistuit, petyit, olit surullinen, olit murtunut, olit onnellinen. Hetkiä ei koskaan ole liikaa.


-Riikka M

10. joulukuuta 2020

Muutama sana kiusaamisesta


Tänä vuonna on tullut ihan superpaljon vastaan otsikoita koulukiusaamisesta ja facebook-postauksia omista kokemuksista. Vaikka kiusaaminen on joka paikassa kamalaa, on käsittämätöntä miten karuja jo lapset osaavat olla. Yleisesti oletetaan että tyttöjen keskuudessa kiusaaminen on henkistä  ja pojilla fyysisempää. Some on tuonut kuitenkin mukanaan monta uutta väylää ja uskon että suurin osa tapauksista painottuu nykyään henkiselle puolelle, vaikka otsikoista voisi ajatella muuta.

Mä en ajatellut olevani kiusattu kun kävin ala-astetta, mutta jälkeenpäin ajateltuna kyllä mä olin. Mä muistan hyvin niitä huonoja fiiliksiä joita muiden käytös sai aikaan, mutta en koskaan päästänyt niitä ihmisiä niskan päälle. Omassa tapauksessa homma alkoi lähinnä syrjinnästä ja kuinka leikkeihin ei otettu mukaan. Hieman myöhemmin otettiin juttuihin mukaan, mutta yritettiin pompottaa. Siitä se jatkoi hieman kasvuaan pilapuheluihin, ihan suoriin haukkumisiin ja selän takana puhumiseen. Joskus jouluksi tehdyssä Petteri punakuono näytelmässä, minun roolihahmoa piti herätellä nukkumasta ja sainkin esityksessä useamman avokämmen läpsäisyn suoraan kasvoille. Pidin naaman pokerilla, koska esitys olisi muuten keskeytynyt.  Sain puheluita siitä että miten mä en saisi pukeutua, ketä artistia en saisi kuunnella, miten en saisi pitää tietyistä asioista, luokkakuvasta puhkottiin silmät nastoilla ja kuvistöitä haukuttiin ääneen luokassa. Joillekin muille jopa sanottiin että mun ystävä ei saisi olla. Taisi olla viides luokka menossa, kun pakarassa alkoi olemaan muotoja ja sain kommentteja että "pojat on Riikan kanssa vaan kun sillä on niin läski perse". Todellisuudessa mulla oli poikia kavereina ihan pienestä saakka ja olen enemmän juossut metsässä kuulapyssyä karkuun, kuin leikkinyt kotia. 

Mä muistan elävästi sen hetken kun sanoin kiusaamiselle ja pompottamiselle stopin ja avasin suuni. Kyseessä oli niinkin pieni asia, kuin pesäpallojoukkueet liikuntatunnilla. Meidän opettaja sanoi että jakautukaa niihin joukkueisiin kun viimeksi, mutta siellä oli muutaman tytön porukka jotka alkoi valkkailemaan parhaita pelaajia itselleen. Se oli hetki kun sanoin vastaan kaikkien kuullen ja se loppui siihen, tai sitten lopetin välittämisen. 




Mä en osaa sanoa jättikö nuo asiat muhun kolhuja, mutta ainakin ne opetti mulle että en koskaan alennu muiden tahtoon. Myöhemmin kun tajusin että mulla tosiaan on enemmän ääntä, olin koulun tunneilla kovaäänisempi muutaman vuoden päästä. Tuon voisi kuvitella johtuneen jostain epävarmuudesta tai muuten vaan huomionhalusta. Olihan ensimmäinen oikea parisuhde päättynyt eroon ja varmaan tuon ikäisenä olin muutenkin vaiheessa jossa mietitään sitä omaa minuutta (olin 16-vuotias). Sieltä onkin lähtenyt se oma kehityskaari mitkä asiat on niitä omia, mitkä jutut kiinnostaa ja millainen haluan ja en halua olla... Toisille taas monia vuosia jatkuva kiusaaminen kasaa todella pahan olon ja mua harmittaa niiden ihmisten puolesta paljon. On harmi miten elämä voi lähteä ihan väärään suuntaan, kun vuosien ajan kiusaaminen on läsnä. 

Monet koulut ja vanhemmat on voimattomia asian suhteen, koska jonkun muun käytöstä on vaikea katkaista. Kiusaaminen juontaa juurensa jonnekin, mutta kenenkään kohdalla ei voi varmaksi sanoa yhtä syytä. On epävarmuutta itsestä, siitä mitä muut ajattelee, kuinka sinua on kohdeltu aiemmin ja jotkut patoumat voi purkautua muita kohtaan. En tosiaankaan puolustele kiusaajia, koska pidän kiusaamista raukkamaisena. Silti sillekin on syynsä. On surullista että huono-olo voi purkautua muihin ja pahimmassa tapauksessa pilata jonkun elämän. 

Onko sinua kiusattu joskus ja miten se saatiin loppumaan, vai saatiinko? Kommenttia saa laittaa enemmän kuin mielellään. Kenenkään ei pidä sietää tuollaista muilta ja muista että muiden sanat ei määritä sinua!  

-Riikka M