Naistenpäivä - Mitä mä olen saavuttanut?

by - maaliskuuta 08, 2020




Syksyllä puhuin niitä näitä kaverini kanssa ja hän ohimennen sanoi "olethan sä hyvin menestynyt". Aloin pohtimaan tuota lausahdusta enemmän vasta myöhemmin, koska se jäi jollain lailla kytemään takaraivoon. Menestys on jokaisen oma asia ja jokainen saa olla ylpeä omista saavutuksistaan. Pienet asiat voivat toiselle olla suuria ja toisin päin. Ei siis pitäisi vähätellä toisen onnistumisen tunnetta ja ylpeyttä. 

Kun kouluun haku lähestyi peruskoulun loppupuolella, olin 100varma, etten tule hakemaan lukioon. Opinto-ohjaaja oli toista mieltä. Hän toisteli kuinka sinne pitäisi hakea ja kuinka varmasti pääsisin sinne. Itse kuitenkin päätin hakea sisustusalalle, enkä laittanut lukiota vaihtoehtoihin ollenkaan. Pääsykokeet menivätkin tosi kivasti ja meitä otettiinkin sisälle 12(?). Korjatkaa joku koulukaveri, jos muistan ihan väärin tuo luvun. Viimeinen vuosi koulusta olikin aikamoista hullunmyllyä, koska meillä ei ollut olemassa lukujärjestystä ollenkaan. Meitä oli kaksi, jotka tulivat suoraan peruskoulusta ja muilla oli muita opintoja pohjalla. He saivat siis hyväksiluettua osan kursseista ja valmistuivat vuotta aiemmin. Me hoidimme itse opintosuunnitelmamme ja pisteemme.




Valmistumisen jälkeen tuli idea Tampereelle muuttamisesta. Eikä aikaakaan, kun uusi osoite löytyi Tampellasta. Tampereelle muutin parisuhteessa ollessani ja mukanani kulki koirani, jonka hankin omaan kotiini 17-vuotiaana. Tampereella tuli hetki vaan oleiltua ja nautittua elämästä.  Vähän myöhemmin tuli huipputilaisuus alkaa yrittäjäksi ja soitin nykyiselle yhtiökumppanilleni "ei tarvi vastata vielä, mutta perustetaanko yritys...".  Perustimme ystäväni kanssa Dekoraaduo Ayn ja tuolloin olimme  molemmat 20-vuotiaita. Yrityksemme juuri startattua, parisuhteeni kariutui ja sen mukana tuli uusi muutto. Nyt piti siis pärjätä omillaan taloudellisesti ja työllistää itse itsensä. Aloitimme asuntojen stailaamisen kevyesti, ilman suurempia kalusteita. Myöhemmin keväällä tuli kuitenkin soitto, jossa kysyttiin saisiko meiltä kalusteet kaksioon näyttöjä varten. No saahan meiltä. Siinä sitten miettimään kalustukselle hinnastoa ja alettiin hankkimaan kaksion verran kalusteita. Kuukaudet kuluivat ja elämä alkoi ottaa uutta suuntaa. Yhtäkkinen päätökseni oli, että palaan asumaan Lahteen. Täällä hetken asuttuani hain töitä yrityksen ohelle. Sain sijaisuuden, joka muuttuikin vakituiseksi työsuhteeksi. 

Tällä polulla olen edelleenkin. Olen yrittäjä, vakituisessa työsuhteessa, koiran omistaja, onnellisessa parisuhteessa ja 22-vuotias. Olen mielestäni kerennyt paljon ja vaikka olemmekin vanhempini kanssa läheisiä, itsenäistyin aika nuorena. Lensin pesästä alaikäisenä, hoidin itse omat asuntoasiani, koiran, työllistymiseni. Olen ylpeä kuinka rohkeasti olen kokeillut omia siipiäni, piittaamatta muiden mielipiteistä. Yrittäjyys, suhteet, kokemukset ja koira ovat opettaneet ihan mielettömästi. Nyt suunnittelen elämääni eteenpäin ja mietin mitä tulevaisuudelta haluan. On paljon asioita jotka kiinnostavat ja joista haluan oppia lisää.

Moni näistä asioista olisi jäänyt tekemättä, mikäli meidän naisten asema suomessa olisi toinen. Olen onnellinen siitä että olen naisena saanut asiani julki, olen päässyt kouluun, saan tehdä töitä, mulla on omat oikeuteni ja olen juuri minä. Hyvää naistenpäivää!
-Riikka M

You May Also Like

0 comments

Kiitos kommentista!

Instagram