7. kesäkuuta 2020

Koiran ensimmäinen epileptinen kohtaus





-ja toivottavasti se viimeinen. Mä rakastan mun pientä koiraani, kuten varmaan muutkin lemmikkejään. Mindi on ollut mun elämässä suurimmat henkiset kasvuvaiheet ja vaikka hän osaakin välillä ärsyttää, on se rakkain pötkylä maailmassa. Viime yö oli jotain ihan järkyttävää ja ajatukset alkaa nyt tätä kirjoittaessa (klo 10.30) vasta olevaan selvemmät. Meillä on Mindin kanssa tyttöjen viikonloppu meneillään ja tarkoituksena oli nukkua ja pötkötellä pitkään näin sunnuntain kunniaksi... Mindillä on oma peti, jossa viettää yöt mutta välillä aamuisin hän saa luvan kanssa tulla pötköttämään sänkyyn. Mulle itelleni iski varmaan ruokamyrkytys alkuyöstä ja olo oli ihan kamala. Olin aivan kylmän hikinen ja kävin halaamassa pyttyä monta kertaa. Unnen kanssa ei tullut yöllä siis treffailtua juuri yhtään. 


Sitten se kohtaus. Yllä mainitun takia olin hereillä ja kippurassa sängyllä, kun huomasin että koira nousi pedissään seisomaan. Mindi näytti hämärässä jotenkin oudolle, tai sen kroppa oikeastaan. Kysyin että mitä sä puuhaat ja siinä samalla tajusin että koirasta valuu pissaa. Mindi tuijotti korvat alhaalla vaan eteenpäin ja oli poissaoleva, eikä reagoinut muhun. Sieltä se koitti todella kankeasti kömytä pedistä pois ja pissaa vaan valui kokoajan. Koira pääsi petinsä eteen lampaantajalle ja alkoi yhtäkkiä oksentamaan ilman varoitusta. Tämä kaikki kävi jotenkin tosi äkkiä ja tässä vaiheessa menin koiran luokse. Koitin puhua sille rauhallisesti ja silitin. Ja Mindi oli edelleen poissaoleva ja selvästi ihan zombina. Pissaa vaan valui tasaiseen tahtiin ja oksennuksia tuli satunnaisesti. Kohtaus jatkui ja soitin päivystävälle eläinlääkärille ja samalla Mindin olo alkoi helpottamaan. Lääkäri oli ihana ja rauhallinen. Sain sieltä ohjeet seurailla koiran kohtauksia ja että jos niitä tulee lisää, niin lääkäriin. Mindillä ei siis ikinä ennen ole ollut mitään kohtausta ja en myöskään ole ikinä nähnyt mitään eläintä noin huonossa kunnossa. Steriloinnin jälkeiset rääkäisyt ei olleet mitään tuohon yölliseen verrattuna. 


Kohtauksen oltua ohi ja puhelun päätyttyä aloin siivoamaan jälkiä. Koiran peti, viltti ja lampaantaja täytyy pestä ja pesin yöllä lattian. Tuo kohtaus oli kyllä hyvä muistutus taas siitä, että kenen tahansa elämä voi muuttua ihan hetkessä. Tätä en tarkoita nyt niin, että paniikissa miettisin onko Mindillä tulevaisuutta. Nyt toivotaan ettei uusia kohtauksia tule, mutta nyt ainakin osaan suhtautua asiaan paremmin. Ollaan nyt yhdessä nukuttu aamuisia tunteja ja päikkärit. Olen rutistanut tuota pötkylää kainalossa niin paljon. Tänään Mindi tulee varmasti saamaan erityisen paljon haleja ja rapsutuksia. Kivempaa sunnuntaita sinne! 
-Riikka M 


2 kommenttia:

  1. Voi miten kamalaa kuulla! Toivotaan, että tämä tosiaan olisi ollut ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Nyt on eläinlääkärikin saatu uudelleen kiinni ja pohdittu jatkotoimia jos sellaiselle tulee tarve.

      Poista