19. elokuuta 2021

Haimatulehdus koiralla - meidän kokemuksia





Hei taas! Nyt on kulunut reilu pari viikkoa koiran pahimmista oireista ja lääkärihoidosta. Toipuminen on muuten hyvässä vauhdissa, mutta koira herkistyi tulehduksen seurauksena vanhalle ruoalleen. Öitä on siis mennyt koiran närästyksen ja siitä johtuvan oksentelun parissa. Jouduttiin tekemään myös muutos ruokavaliossa aika nopeasti, koska koira tosissaan reagoi niin vahvasti vanhaan nappulaan. Sen johdosta koiralla on ollut nyt vatsa sekaisin, mutta närästys on loppunut kuin seinään. Olen aika herkkäuninen joten nukuttuja tunteja ei kauheasti ole takana. Voi siis olla että tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä. Kerron seuraavaksi meidän kokemuksia ja varoituksena -tulen kuvailemaan oireita ja muita aika tarkasti. Jos siis eritteistä puhuminen kuvottaa, kannattaa jättää lukematta. Mindillä on ollut ensimmäisen kerran haimatulehdus noin neljä vuotta sitten. Nyt on ollut uusinta erä ja ajattelin jakaa meidän kokemuksia, jos joku vaikka saisi jotain vinkkiä tai vertaistukea. Aloitetaan sillä että mikä on ylipäätään koiran haimatulehdus ja miten se oireilee? 


''  Haimatulehdusta on kahta muotoa, akuuttia ja kroonista. Akuutti haimatulehdus paranee, kun tulehduksen aiheuttaja poistuu. Tästä poiketen kroonisessa haimatulehduksessa haima on vaurioitunut eikä palaa täysin ennalleen.

Koiran haimatulehduksen taustaa:

Haimatulehduksessa haiman omat entsyymit aktivoituvat virheellisesti ennenaikaisesti jo haimassa ja tuhoavat haiman soluja. Tämän seurauksena haiman toimintakyky laskee entsyymeitä tuottavan kudoksen kuolioituessa. Vakavissa tapauksissa kudostuho etenee viereisiin elimiin saakka.

Haimatulehduksen laukaisevia syitä voivat olla jotkin lääkkeet, muut sairaudet, liian rasvainen ruokavalio ja ohutsuolen sisällön kulkeutuminen haimatiehyitä pitkin haimaan. '' 

Lähde  Evidensia.fi (klikkaa sivua lukeaksesi lisää)


Tässä nyt pieni kiteytys mitä haimassa tuolloin tapahtuu. Vaikka yllä oleva teksti kuulostaakin todella pahalle, on haimatulehdusta myös niin lievänä ettei sitä välttämättä huomata lainkaan. Toisessa ääripäässä se taas voi johtaa kuolemaan. Oireina yleisesti voi olla syömättömyyttä, oksentelua, vatsakipua, ripulia, huonovointisuutta ja passiivisuutta. Näistä edellä mainituista meillä tilanne alkoi öisellä oksentelulla. Paljon muitakin oireita koiralle voi tulla ja tulehdus voi nostattaa esimerkiksi kuumeen. Näistä asioista juteltuania eri lääkärien kanssa ja tutkittuani asiaa netistä jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran, oli helppo alkaa epäillä haimaa kun oireet alkoivat heinäkuun lopussa.

Taisi olla 25.7 kun koira oksensi yöllä ensimmäisen kerran. Se on aika herkkävatsainen, jonka takia olen viime vuodet ruokkinut sitä todella tarkasti. Oksentaminen ei kuitenkaan soittanut hälytyskelloja, koska koirat voivat oksentaa melkein mistä syystä vain. Tilanne kuitenkin jatkui ihan satunnaisella puklailulla. Koira oli kokoajan (tälläkin kertaa) oma reipas itsensä ja ruoka maistui. Kuun vaihteeseen menessä oksentamiseen oli kuitenkin tullut tietty kaava, vaikka se ei rajua ollutkaan. Varasin ajan eläinlääkärille tutkimuksiin. Päätin että koirasta otetaan verikokeet ja haima ultrataan. Lääkäri puolsi tätä ideaa haiman taustan takia. Saatiin aika viidennelle päivälle, joten odottelua oli vähän. 




Olin tuolloin vielä vanhassa työpaikassani ja viikolle oli reilusti tunteja tiedossa. Tiistaina koiran kunto kuitenkin huononi ja se alkoi oksentelemaan enemmän. Yhtäkkiä mukaan tuli myös ripuli, jota ei ensimmäisellä kerralla muistaakseni ilmennyt lainkaan. Mies on ollut töissä kotikonttorilla, joten lähdin normaalisti tiistaina töihin. Aloin kuitenkin saamaan kotoa viestiä että oksennusta tulee paljon ja sen seasssa ollutta verta on joka kerralla enemmän. Tähän väliin on varmaan hyvä mainista, että koirilla tulee yllättävän helposti verta oksennuksen mukana. Vatsa kun pääse ärtymään voi sieltä päästä pieniä ''hiutaleita'' oksennuksen mukana ylös. Se värjää myös vatsasta nousevia nesteitä nopeasti. Meillä kuitenkin verta alkoi olemaan reilusti enemmän aiempiin kokemuksiin nähden. Ulosteessa oli myöskin nähtävissä tummentunutta verta ja limaa. Töissä oli rauhallinen aamu, joten ehdin soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, jotta päästäisiin tutkimuksiin nopeammin. 

Soitin läpi Lahden, Kouvolan, Heinolan ja pari Hollolan eläinlääkäriä. Kaikki paikat oli kuitenkin aivan täynnä. Puhelimessa sanottiin monessa paikassa, että Päijät-hämeessä oli pahat ruuhkat juuri silloin. Aloin saamaan kotoa puhelua että tilanne menee huonommaksi ja silloin soitin aluepäälliköllemme ja kysin lupaa lähtemiseen. Pääsin kotiin ja aloitin uudelleen puheluiden rumban. Ei edelleenkään päästy minnekään, koska vielä ei ollut virallinen päivystysaika. Koira oli huonokuntoinen ja vietin sen kanssa monta tuntia hämärään kylppäriin majoittuneena. Päivystysaikaan mennessä tilanne rauhoittui kuin ihme ja sain ruiskulla juotettua koiraa. Myöhemmin se joikin jo vähän itse ja söi kädestä hieman ruokaakin. Olen kyllä edelleen hyvin hämmentynyt miten missään ei raivattu kiireiselle potilaalle tilaa. En ollut myöskään aiemmin tajunnut kuinka vaikeaa apua olisi saada.





Tuli keskiviikko ja kaikki näytti paremmalle. Koiran oireilu oli taas neutraalimpaa ja ajattelin että selvitään torstaihin kotona. Lähdin taas töihin, mutta sillä aikaa koira alkoi taas oireilla. Ei yhtä pahasti kuin edellisellä kerralla, mutta pienen koiran kanssa tulee nopeasti riski kuivumisesta. Koiralle tuli myöhemmin myös selvästi nähtävää kipuilua. Töiden jälkeen katseltiin tilannetta hetki ja illalla täytyi lähteä Hämeenlinnaan päivystykseen. (Ei aiemmin oltu tietoisia Eläinsairaala Vethausista) Siellä koira ultrattiin melkein läpikotaisin ja verikokeita otettiin. Koira sai myös nestettä ja reippaasti lääkkeitä. Koiraa punnittaessa oli aikamoinen yllätys vastassa. Edellisen kerran punnittaessa paino oli 4.2kg ja nyt vain 3.7kg! Ihan mahdoton määrä prosentteina. Diagnoosiksi muodostui se jo arveltu haimatulehdus. Päästiin alkuyöstä kotiin kunnon lääkkeiden ja unisen koiran kanssa. 

Torstai meni aika stressittömästi ja koiraa selkeästi helpotti kipu- ja tulehduslääkkeet. Koitti perjantai ja mulla olisi ollut tiedossa viimeinen työvuoro. Se sattui olemaan ilta, joten olin aamun aivan tyytyväisenä hoitamassa koiraa. Käytiin aamulla pienellä kävelyllä ja kaikki vaikutti olevan parempaan päin. Koira oli syönyt pieniä annoksia, juonut, ulostanut melko normaalisti ja jaksoi pötköttää muuallakin kuin kylppärissä. Saavuttiin kävelyltä kotiin ja koira suoraan sanottuna valahti tyhjäksi peräpäästä. Uloste ei muistuttanut lainkaan ripulia, vaan oli verta ja ns. vispipuuroa. Soitin saman tien eläinlääkäriin, koska tästä oireesta oli ollut edellisenä päivänä puhetta. Puhelimessa käskettiin tulemaan heti, koska kukaan ei voi tutkimatta tietää onko koira tunnin päästä eloton vai samassa tilassa. 

Kiireellä päästiin taas Hämeenlinnaan ja päivystykseen. Koira otettiin sisälle ja samalla sitä tutkittiin lisää. Töissä eräs henkilö hankki mulle koko päivän vapaaksi, mikä oli aivan mahtavaa. Ei tosiaan ollut tietoa missä tilassa koira saapuu takaisin kotiin, joten olisin ollut töissä aivan rikki. Koirasta ei onneksi löytynyt muuta kuin useilla haavoilla oleva suolisto ja aiemmat löydökset. Verikokeita otettiin myös lisää ja ne olivat aika priimaa haiman aiheuttamia muutoksia lukuunottamatta. Usean tunnin jälkeen saatiin koira boksissaan takaisin ja lisää lääkkeitä. 

Tilanne on tällä hetkellä hyvä ja koira on reippaasti toipunut. Lääkekuurit on nyt ohi ja ''parhaimmillaan'' lääkkeitä annettiin neljään eri kellonaikaan ja vielä Antepsinia tunti ennen jokaista (neljää) ruokailua. Aikaa on siis mennyt koiran hoidossa hurjasti. Koira vaikuttaa muuten jo täysin omalta itseltään, mutta alussa mainittu ruoalle herkityminen on vielä riesana. Se onkin nyt projektina, jotta vatsa ja  suolisto saadaan kokonaan kuntoon. Tälläkin kerralla tulehduksen aiheuttaja jäi täysin pimentoon. Multa löytyy lista koiran ruokinnasta ja sen historia noin neljän vuoden ajalta, eikä niistä löydy syytä. Paksuuntumia tai kasvaintakaan ei mistään elimestä löytynyt. Tämä tosin on ihan huojentavaa. Saatiin myös aivan mahtavaa palvelua Vethausin koko henkilökunnalta. Voi olla että jatkossa sieltä varataan aikaa niihin arkisempiinkin hoitoihin. 

Kylläpä pienen eläimen puolesta voikin olla huolissaan. Ehkä tästä postauksesta joku saa hieman vertaistukea tai ylipäätään tietoa oireista. Meillä molemmilla kerroilla oireet alkoivat hyvin pienestä ja tällä kertaa muutokset pahempaan tulivat nopeasti. Kannattaa siis reagoida eläimen muuttuneeseen kuntoon. Ne kun eivät millään meinaa näyttää kipujaan.

-Riikka 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti